TE3 ... jatkuu

Jatkoimme Padien kanssa puuhastelua. Kevensimme hieman appsirulettia ja yritimme keskittyä enemmän sisällöntuottamiseen. Toissa viikolla opiskelijat tekivät itsearvioinnin, jossa he arvioivat omaa tekemistään. Ilokseni huomasin, että suurin osa oli päässyt sinuksi laitteen kanssa. Osalla oli vielä vaikeuksia itsenäisen työskentelyn kohdalla.

 
Dropbox on osittautunut oivaksi apuvälineeksi niin opettajalle kuin opiskelijallekin. Kurssimateriaalit ovat kaikki DB:ssa ja opiskelijat jakavat kotitehtävänsä omien kansioidensa kautta opetajalle, mutta myös toisilleen. Jakamisenkulttuuri on monelle opiskelijalle uutta. Dropboxissa on ollut mielenkiintoista seurata oppilaiden oppimispäiväkirjoja ja taitojen kehittymistä. Jaan blogissa myöhemmin muutamia herkkupaloja oppimispäiväkirjoista, positiivisia kokemuksia, mutta myös vastakkaisia.

Tällä viikolla koetin aktivoida oppilaita jakamaan ajankohtaisia ja opetukseen liittyviä linkkeja FB -ryhmässämme sekä käyttämään sosiaalista mediaa opetuksen tukena, mm silloin, kun on ongelmia laitteen kanssa tai tulee kysyttävää tunnilla käsitellyistä asioista. Hienoista piristystä on tullutkin FB -seinällä.

Jakso on jo tähän mennesssä opettanut myös opettajalle paljon. Ainoastaan itse tekemällä ja kokeilemalla voi oppia, oikotietä ei ole vaikka toisten kommentit, ohjeet ja vihjeet toki auttavat. Minulle on ollut suuri etu siitä, että meidän lukiosta ovat olleet hankkeessa mukana iLehtori Virpi ja iRehtori Ismo. Virpi kirjoittaa ja kommentoi nopeammin kuin minä ehdin puhua ja Ismo hanskaa Apple maailman ja appsit sekä Dropboxin.

Viimeinen viikko laitteiden kanssa alkaa ja sitten loppupalautteen aika.

hs

Valokuvien tallentaminen iPadista Dropboxiin (tai muualle)

iPad on kätevä laite, kun haluaa katsella digikuvia. Kameran SD-muistikortti sopii adapterin avulla iPadiin. Kuvien lataaminenkin on helppoa. Sen kuin laittaa muistikortin iPadiin jolloin se kysyy haluatko siirtää kuvat padiin. Mutta kun tulee tarve siirtää kuvia iPadista jonnekin muualle, ilmenee hieman hankaluuksia. Kuvia voi toki lähettää sähköpostilla, mutta ainakin minun tapauksessani se ei ole kovin hyvä tapa. Otan kuvia digijärjestelmäkameralla, jonka tiedostokoko voi olla jopa 20 megatavua. Sellaisia ei kovin monta postilaatikkoon sovi, eikä kaikki sähköpostijärjestelmät hyväksy noin isoja liitetiedostoja. Muistikortille tai -tikullekaan ei padista voi siirtää, sillä siitä seuraa vain ilmoitus: "laite vie liikaa virtaa." Tavoitteeni oli siirtää parikymmentä isoa digikuvaa Dropboxiin. Dropboxihan on erittäin kätevä pilvipalvelu, joka minulla on jokapäiväisessä käytössä. Ei luultavasti ole päivääkään, jolloin en käyttäisi Dropboxia. Suoraan iPadin "rullalta" kuvia ei saa Dropboxiin. iCloudin kuvavirran avulla kuvia saa siirtymään Applen laitteiden välillä. Mutta en onnistunut saamaan kuvavirtaan kuvia jotka on ladattu padiin muistikortilta. Ratkaisuksi tuli apsi nimeltään iFiles. Se luo padiin käyttäjän haluaman hakemistorakenteen. Käyttäjä voi ladata padin kuvista haluamansa kuvat iFilesiin. Siitä hän puolestaan voi siirtää ne esimerkiksi Dropboxiin. Toki muitakin vaihtoehtoja on mutta itse olin vailla nimenomaan siirtomahdollisuutta Dropboxiin. iFiles kykenee toimimaan myös muiden palveluiden, kuten GoogleDocsin, Box.netin, Flickrin, Picasan, Facebookin jne. kanssa. Aiemmin iFiles on ollut varsin vähällä käytöllä, mutta nyt huomasin että se antaa mahdollisuuden laajentaa padin muuten niin rajoittunutta tiedostonkäsittelyä. Tällaiselle Windowsiin urautuneelle henkilölle se antaa lisää liikkumavapautta. Suosittelen siis iFiles appsia, mikäli padin tiedostonkäsittely ahdistaa.

Miten opettaja voi käyttää tablet-tietokonetta?

Huomasin vasta nyt kirjoittaneeni tähän blogiin opiskelijoiden kokemuksia iPadien käytöstä, mutta aika vähän siitä, miten itse käytän sitä ja miten se toimii opettajan työvälineenä. Sain iPadin käyttööni elokuussa, joten ehdin opetella sen käyttöä aika mukavasti ennen kuin opiskelijat saivat laitteet käyttöönsä. Tällä hetkellä Paddy on melkein kuin käden jatke, enkä tiedä, miten tulisin toimeen ilman sitä! Työpaikallakin tämä tunnetaan - aika usein ihmiset tulevat kysäisemään jotain pikkuasiaa, kun tietävät, että saan sen pienessä hetkessä selville. Joskus kysytään monimutkaisempaakin tiedonhakua vaativia asioita: "Kun sie olet niin näppärä." En pane pahakseni, mukava vain, jos voin auttaa!  

Internet

Täppärin ensimmäinen käyttötapa on siis tiedonhaku Internetistä. Sitä jokainen opettaja tarvitsee työssään, jopa kesken oppitunnin, mutta myös harrastuksissa ja vapaa-aikana. Kokkailen aika paljon "otetaan, mitä on" -menetelmällä, mutta kun pitää saada kasvissyöjälle proteiinipitoista ruokaa tai on esillä jokin harvemmin käyttämäni raaka-aine, niin reseptit on helppo hakea netistä ja viritellä pädi näköetäisyydelle työpisteestä. Tai vaikka kuunnella kokatessa äänikirjaa. iPadissa valmiina olevan Safari-selaimen rinnalle voi hankkia esim. Puffinin tai Skyfiren, jotka pyörittävät Flashia (eivät tosin ihan kaikkea). Jälkimmäisessä on myös muita mielenkiintoisia ominaisuuksia. Pääsy nettiin kulkee koko ajan mukana, kun iPad toimii 3G-verkossa. Tässä muuten linkki The Guardianin juttuun siitä, miten asiat on hoidettu Virossa: http://m.guardian.co.uk/ms/p/gnm/op/shQcMnPhp4tMPSkOd_cicLg/view.m?id=15&gid=technology%2F2012%2Fapr%2F15%2Festonia-ussr-shadow-internet-titan&cat=technology  

Kirjoittaminen

Toinen tärkeä ominaisuus on se, että täppärillä voi kirjoittaa missä ja milloin vain, kun on aikaa ja tarve. Kosketusnäppäimistö ei sovi hyvin kymmensormijärjestelmän käyttäjille, ja alussa runsas virheiden määrä saattaa ärsyttää. Ajan mittaan kirjoittamiseen kuitenkin tottuu. Minulla on erillinen pädiin liitettävä näppäimistö, mutta huomaan käyttäväni sitä aika harvoin. Käytän pädin muistiota tilapäisten listojen tekemiseen ja Documents to Go -ohjelmaa tekstien (kuten tämä) tekemiseen. Blogikirjoitukset, oppituntien suunnitelmat, sähköposti- ja wilma-viestit syntyvät lennossa. Siis noin teknisesti - sisältöä joutuu tietenkin joskus miettimään pitkäänkin.

Muistiinpanot

Jonkin verran olen kokeillut muistiinpano-ohjelmia, joissa voi joko kirjoittaa näppäimistöllä, piirtää vapaasti, ottaa kuvia ja äänittää, mutta en ole vielä oikein päässyt sinuksi niiden kanssa. Olen vissiin niin tottunut tähän tekstin tekemiseen, että muut tavat eivät tunnu kovin luontevilta. Jatkan kuitenkin testailua. Kaiken kaikkiaan pädi on erinomainen väline kokouksissa, seminaareissa ja vastaavissa tilanteissa, joissa asioita on saatava talteen. Valokuvaus ja videointi ovat myös käteviä tapoja tallentaa luennoitsijan esiintymistä ja taulunäkymiä. Joskus voi riittää pelkän äänen tallentaminen. Käteviä muistiinpano-ojelmia ovat mm. Mental Note, PaperDesk ja Bamboo Paper. Joillekin ihmisille vapaa piirtäminen on luonteva tapa tehdä muistiinpanoja, kuten esimerkiksi Linda Saukko-Raudalle. Just nyt en löytänyt linkkiä hänen kuvallisiin muistiinpanoihinsa, mutta tässä osoite blogiin: http://saukkorauta.wordpress.com  

Esitykset ja käsitekartat

Esitysten tekeminen on ainakin reaaliaineiden opettajien perustyötä. iPadille on runsaasti ohjelmia, joilla niitä voi laatia, esim. Applen omaan toimistosettiin kuuluva Keynote. Monet käyttävät Preziä. Mielle- ja käsitekarttoja voi laatia etukäteen tai lennossa Mindjetilla tai Poppletilla. Kartat ovat tarpeen monesti myös oppituntien ja projektien suunnittelussa oman ajattelun selkiyttäjänä ja muistiinpanoina. Sähköisten karttojen etu paperiin verrattuna on muokattavuus: asioita voi siirrellä paikasta toiseen ilman kumittamista. Toinen etu on jaettavuus sähköpostin tai pilvipalvelujen kautta. Luokassa tai muussa esitystilanteessa täppärin voi liittää kaapelilla dokumenttikameraan tai videotykkiin tai hätätilassa tyrkätä dokukameran alle. AppleTV eli langaton mediatoistin on kätevä apuväline, joka näyttää voimansa silloin, kun luokassa on useita pädejä käytössä ja halutaan esim. katsoa vuorotellen eri opiskelijoiden tuotoksia.

Pilvipalvelut

Täppärissä ei ole suurta muistikapasiteettia, eikä sitä voi ainakaan iPadiin helposti saada lisääkään. Siksi on totuteltava ajatukseen, että kone on vain ikään kuin työmuisti, ja suurin osa asioista on pitkäkestoisessa muistissa eli pilvipalveluissa. Eniten käytetty tallennuspalvelu on Dropbox, jolla on mm. se etu, että monista ohjelmista saa lähetettyä aineistot suoraan sinne parilla täppäyksellä. DB:ssa olevia tiedostoja voi sitten jakaa joko kokonaan julkisiksi jakamalla linkkiä tai vain haluamilleen ihmisille. Pilvitallennus vapauttaa hankalista muistitikuista ja vähentää tulostamisen tarvetta.

Verkostoituminen

PLN eli Personal Learning Network on ainakin itselleni muodostunut tärkeäksi asiaksi. Sosiaalisen median kautta voi pitää yhteyttä ihmisiin, joilta voi oppia niitä asioita, joita haluaa oppia. Esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä opetuksessa ei opi kirjoista, koska kirjoja ei ole, vaan se opitaan itse kokeilemalla ja seuraamalla muita, jotka tekevät samantapaisia asioita. Edellytyksenä on tietysti vastavuoroinen jakaminen! Myös itse täytyy antaa, jotta voi saada. Kuitenkin on varmaa, että tulopuolella on aina enemmän! Hyviä paikkoja jakamiseen ovat esimerkiksi Facebook-ryhmät "Tablet-laitteet opetuksessa" ja "Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa" sekä Twitter. Tunnukseni viimeksi mainitussa on virpiloi, jos joku haluaa seurata meikäläistä tai löytää minun seuraamistani ihmisistä uusia kiinnostavia tuttavuuksia. Verkostoitumista ja jakamista näillä välineillä tapahtuu yhä enemmän myös opettajan ja opiskelijoiden välillä osana opetusta. Täppärillä jakaminen esim. eri tapahtumista on jopa reaaliaikaista tai ainakin nopeaa.  

Kartat ja muuta

Koska tämä teksti uhkaa paisua yli kaikkien järkevien mittojen, mainitsen vain lyhyesti karttapalvelun, jossa on reittiopastus ja joka näyttää pädin kulloisenkin sijainnin. Tämän tekstin pituus johtuu siitä, että minulla on ollut aikaa naputella sitä junassa ja bussissa matkalla erääseen seminaariin. Kartasta seuraan sijaintiani ja osaan ennakoida, koska minun on jäätävä pois kyydistä minulle vieraalla paikkakunnalla. Kätevää! Muusta kivasta mainitsen vain BBC iPlayerin, jolla saa katsella kuikausimaksulla suurta määrää ko. yhtiön ohjelmia. En yleensä katsele televisiota, mutta tämä koukuttaa ja houkuttaa minua. Näiden lisäksi olisi paljon muuta, mutta näköjään en osaa pysyä työasioissa, joten parasta lopettaa tähän!

Vko 17 i-TE3

Toisella viikolla otimme appseista käyttöön Docs To Gon ja MinJetin. Opiskelijat tekevät oppimispäiväkirjaa, jonka he tallentavat Dropboxiinsa minulle jaettuun kansioon. MinJetillä tehdyt käsitekartat toimivat ja opiskelijat pitivät appsia hyödyllisinä.?

Loppuviikosta opiskelijat alkoivat ottaa laitetta haltuun ja myös jakamaan. Opiskelijat löysivät itse innovatiivisia ratkaisuja ja käyttivät niitä. Alun tuskaisuuden jälkeen laite alkoi taipua yhä useamman käteen. Kirjoittamisen sijasta monet dokumentoivat asioita kuvaamalla ja he käyttivät kameraa kirjoittamisen sijaan. Ryhmät alkoivat myös jakamaan kansioita keskenään.

 

Viikon aikana mietin itse, että onko opiskelijoiden järkevää muokata ja laajentaa valmista aineistoa vai pitäisi opiskelijoiden rakentaa itse oma aineistonsa esimerkiksi oppimispäiväkirjan muodossa. Pitänee koittaa seuraavassa kappaleessa jälkimmäistä.

 Tiedonhankinta, tiivistäminen ja jäsentäminen on vielä osalla hakusessa. Vastuu omasta oppimisesta on opiskelijalla itsellään. Pikkuhiljaa pääsemme laite- ja apps -keskeisyydestä siihen, että keskiössä on oppiminen, jossa uusi laite on apuväline, ei itseisarvo.

-hs-