lauantai 28. helmikuuta 2015

Vierailu Muurameen

Monien aikatauluhankaluuksien jälkeen saatiin vihdoin järjestymään tutustumisretki Muuramen lukioon. Kollegat Harri ja Ville yrittivät sanoa, että kakkosketju lähti matkaan, mutta meiltähän lähtee aina ykkösketju! Ei muusta puhettakaan. Rehtori Aki Puustinen antoi meille ystävällisesti kaksi tuntia aikaansa ja koulun esittelyn.

Päällimmäisenä meille jäi mieleen, että Muuramen lukiolla on kaksi isoa asiaa, johon sitoudutaan vahvasti ja jotka vaikuttavat monella tavalla koulun arkeen ja toimintakulttuuriin: yrittäjyysopinnot ja kestävän kehityksen sertifikaatti. Kolmantena tulee sosiaaliseen mediaan panostaminen. Pohdiskelen tässä kuitenkin oman hankkeemme kannalta tärkeää luokan sisustamista. Muuramen Kenno-luokkaan oli sijoitettu seinänvieruspöydälle riviin 12 tyhmää päätettä eli varsinainen tietokone oli muualla. Koko seinän kokoinen peili toi tilaan avaruutta ja toisti mm. päätyseinän ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Luokan keskellä oli kaksi kaarevaa sohvaa ja lisäistuimina säkkituoleja. Sohvaryhmän alla oli pyöreä matto. Värit olivat voimakkaita, turkoosia ja oranssia, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Esitystekniikkana oli videotykki, johon voitiin liittää tietokone piuhalla sekä valkokangas. Pöytiä ei ollut, vaan laatikollinen vanerilevyjä vihkon alustaksi. iPadit voitiin tuoda tarvittaessa mukaan. Kenno-luokan vieressä oli pieni ryhmätyöhuone.

Meidän Älylataamoamme varten on käytössä suurempi tila, joten suoraa kopiointia emme tule harrastamaan, mutta oppia voimme ottaa siitä, että pienikin tila voi olla monikäyttöinen. Tärkeää on, että tila kutsuu olemaan ja tekemään ja keskustelemaan yhdessä - ja myös viihtymään.

http://peda.net/veraja/muurame/lukio

 

 

tiistai 3. helmikuuta 2015

BETT-opetusteknologiamessut kahden ensikertalaisen silmin


Viime viikolla Lyseon Älylataamo-hankerahoitus vapautti kolmen messukonkarin lisäksi myös kaksi innokasta ensikertalaista mukaan BETT-opetusteknologiamessuille Lontooseen. ExCel-keskuksessa pidetyillä messuilla oli satoja kasvatus- ja teknologia-alan edustajia eri puolilta maailmaa esittelemässä omia innovaatioitaan ja luomassa kontakteja opetusalan ihmisiin. Mukana oli myös kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijoita puhumassa luovuudesta, tutkimuksesta ja omista oivalluksistaan käytännön työssä.


Erityisen paljon messuilla oli tarjolla erilaisia älytauluja, mutta kiinnostavin idea taisi sittenkin olla singaporelainen ”muistikku”, johon asennetun ohjelmiston avulla saattoi oman tallennetun tiedon esittää minkä tahansa videotykin kautta heijastamalla erilaisiin pintoihin ja jonka avulla saattoi myös piirtää tai kirjoittaa heijastettavaan pintaan ilman konkreettista kosketusta. Paljon oli tarjolla myös hallinto-ohjelmia Iso-Britanniassa toimivien koulujen tarpeisiin ja opetuksen pelillistämiseen liittyviä visuaalisia ohjelmia etenkin ensimmäisen kouluasteen oppilaille.





BETT-messujen lisäksi meillä oli mahdollisuus osallistua Applen järjestämiin koulutuksiin. Kun Ismo, Virpi ja Hannu kävivät kouluvierailuilla, osallistuin itse Villen kanssa Applen koulutuksiin. Näiden koulutusten nyrkkisääntönä oli se, että jaettava tieto oli salaista. Tilaisuuksissa ei saanut kuvata eikä käyttää sosiaalista mediaa. Yleisesti voi kuitenkin kertoa, että aiheet käsittelivät Applen omia oppimisympäristöprojekteja ulkomailla, iPadin työkaluja, tekijänoikeuksia ja luovuuden lähteitä. Näitä aiheita oli kuitenkin esillä myös viime syksyn ILO-päivillä Jyväskylässä, joten Applen innovaatiot eivät sinällään tuoneet kovin paljon uutta tietoa, vaikka koulutukset olivatkin laadukkaita ja ammattimaisesti järjestettyjä.

Tällä hetkellä muokattavien oppimisympäristöjen vaikutusta pidetään merkittävänä oppimisen edistäjänä ja kouluja pyritäänkin kehittämään luovilla sisustusratkaisuilla. Luovat ratkaisut mahdollistavat entistä paremmin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioinnin ja perinteisten opetusmetodien kehittämisen. BETT-messuilla todentui se, millaista teknologiaa uudistuvien koulujen tarpeisiin on tällä hetkellä olemassa ja millaisiin innovaatioihin voisi tulevaisuudessa tarttua. Hienolta tuntuu se, että meidän koulumme on tässä kehityksessä vahvasti mukana.

Kuulumisiin Lontoo!

Teksti: Anita Hietalahti
Kuvat: Anita Hietalahti, Ville Holopainen


perjantai 30. tammikuuta 2015

Messumatkalla

Maailman suurimmat opetusteknologiamessut nimeltään Bett Show pidetään vuosittain Lontoossa. Ne ovat myös suomalaisten suosiossa; tänä vuonna väitetään 700 suomalaisen vierailleen messuilla. Meidän koululta lähti mukaan viiden hengen joukkue, jossa on mukana kolme veteraania ja kaksi ensikertalaista. Aloitimme työt ahkerasti heti Gatwickin lentokentällä ja sovimme alustavasti vierailusta Muuramen lukioon. Vaikka päivä meni pitkäksi (olimme pitäneet aamutunnit ennen Savonlinnasta lähtöä...) osallistuimme vielä illan lopuksi Ilona IT:n järjestämään suomalaisten tapaamiseen, jossa oli mukana tietysti Ilonan ryhmämatkalaisia, mutta myös meitä omatoimimatkaajia. Siellä kuultiin mm. Turun norssin ja Kaarinan kuulumisia sekä Ilonan "pelinavaus" suomalaisella Smartfeet-alustalla. Kiitos, Ilona IT sekä tilaisuudesta että palkinnosta, jonka Savonlinnan lyseon lukion joukkue voitti!

Ensimmäisenä ja toisena messupäivänä porukkamme jakautui siten, että ensikertalaiset osallistuivat Applen koulutuksiin ja me, jotka jo olemme vastaavissa koulutuksissa joskus olleet, kiersimme messuja ja kävimme Smart-älytauluja edustavan Aronet-yhtiön järjestämällä vierailulla Bridge Academy -nimisessä koulussa. Kiitos vierailun järjestämisestä, Aronet!


Kouluvierailu


Matematiikkaa ja musiikkia painottava Bridge Academy sijaitsee lähellä Haggerstonin Overground-asemaa Regent's Canalin varrella yhdellä Lontoon monikulttuurisimmista alueista. Kouluun pääsi sisälle vain, kun sai vastaanottotiskiltä kortin, jolla pääsi turvaportista läpi. Vierailijoilla oli punainen nauha ja opettajilla violetti. Punanauhaiset eivät saaneet liikkua itsekseen missään, vaan vain henkilökunnan jäsenen seurassa. Systeemiä tunnuttiin pitävän itsestään selvänä, koska opettaja, joka toimi oppaanamme, totesi ohimennen, että tämähän on tietysti teille tuttua.


Oppilaita koulussa on noin tuhat, ja he näyttivät olevan meidän yläkoululaistemme ikäisiä. Meitä opastanut Josh oli 13-vuotias. Oppilaat tulevat kouluun lähialueelta, ja jos ymmärsin oikein, kaksi kolmannesta heistä on oikeutettu ilmaiseen kouluruokaan, mikä on merkki perheen alhaisesta tulotasosta. Oppilaat käyttivät koulupukua, johon kuului violetti bleiseri. Sekä opettajien että oppilaiden käytös ja puhetapa olivat hyvin kohteliaita ja oppitunneilla oli hyvä työrauha.

Kävimme muutamassa luokassa ja lisäksi tutustuimme nopeasti muihin tiloihin; esimerkiksi kävelimme läpi kuvataiteen ja musiikin tilat ja kurkkasimme liikuntasaliin. Rakennuksen pohjakerroksessa oli aulatila ja ruokala, ylempänä keskellä kirjasto ja luokat ympärillä useammassa tasossa. Ylhäältä pääsi suljetulle oleskelupihalle, jossa tosin sillä hetkellä ei ollut ketään, ja toiseen rakennukseen, jossa olivat yläluokkien tilat. Koulurakennus oli varsin uusi ja toki siisti, mutta perusluokat olivat yllättävän ahtaita ja matalia. Paikkoja niissä oli noin kolmellekymmenelle eri tavoin ryhmiteltyjen pöytien ääressä, mutta niissä luokissa, joissa kävimme, oppilaita oli noin parikymmentä. Kun siihen lisättiin muutama vierailija, niin aika pian tuli tukala olo.



Viivähdimme kolmella matematiikan tunnilla. Luokissa oli Smart-älytaulut ja lisäksi yleensä tussitaulu. Eri opettajat käyttivät älytauluja eri tavoin; yhdessä luokassa siihen kirjoitettiin tussilla, toisessa käytettiin GeoGebra-ohjelmaa ja kolmannessa SmartAmp-ohjelmistoa. Yhdessä luokassa oppilailla oli "mini-whiteboardit" eli muovitaulut, joihin kirjoitettiin tussilla ja jotka voitiin pyyhkiä taas puhtaaksi. Vastaus näytettiin sitten taululta opettajalle ja toisille oppilaille. Joissakin luokissa oppilaat käyttivät iPadeja, jotka tuotiin luokkaan tuntia varten kärryissä. Omia laitteita oppilaat eivät saaneet tuoda eikä tunneilla näkynyt puhelimia eikä muita elektronisia laitteita, mutta oppilaiden käytössä oli käytävillä tietokoneita, joihin pääsi kirjautumaan henkilökohtaisella tunnuksella. En tosin tiedä, milloin he niitä käyttävät, sillä Josh kertoi meille, ettei heillä ole välitunteja, vaan oppitunnilta siirrytään suoraan seuraavalle tunnille, kun kello soi.



Luokkien seinillä oli paljon oppilaiden tuotoksia ja muuta materiaalia. Myös käytävien seinillä oli paljon kuvataidetta ja tauluja, joissa esiteltiin mm. opiskelijoita, jotka olivat menestyneet urheilussa tai musiikissa tai saaneet hyviä arvosanoja. Tauluissa myös kerrottiin, minkä verran koko koulun opiskelijat olivat saaneet parhaita arvosanoja ja minkä verran toiseksi parhaita jne. Arvosanoista kerrotaan myös koulun kotisivuilla. Syntyi vaikutelma, että testaamiselle ja arvosanoille pantiin paljon enemmän painoa kuin meillä Suomessa.







Kouluvierailut ovat aina kiinnostavia, koska niistä voi saada ideoita oman koulun toimintaan, mutta myös oivalluksia siitä, mikä on itsellä hyvää ja toimivaa. Kiitos, Bridge Academy!





www.ilona.it
www.smartfeet.fi
www.aronet.fi
http://www.bridgeacademy.hackney.sch.uk


Kuvat: Virpi Loikkanen ja Hannu Soini

lauantai 27. joulukuuta 2014

Uusi hanke alussa

Savonlinnan lyseon lukio sai Opetushallitukselta hankerahaa Älylataamo-hankkeeseen. Tarkoituksena on kalustaa ja varustaa esitystekniikalla yksi perinteinen luokkahuone niin, että siitä tulee joustavasti käytettävä ja nopeasti muunneltava tila, jossa voidaan työskennellä esimerkiksi pienryhminä. Luokkatilat koulussamme ovat hyvin yhdenmukaisia ja perinteisen "riisuttuja" ilmiasultaan. Uuden sisustuksen tulisi olla viihtyisä ja vapauttaa opiskelijat pulpetin äärellä istumisesta. Perimmäisenä tarkoituksena on toki vapauttaa oppiminen ja opettaminen!

Ensimmäinen toimenpide hankkeen puitteissa oli osallistua Iloa oppimiseen kaikkialla -seminaariin Jyväskylässä. Tapahtuma oli jatkoa iLO-päivien sarjalle, josta on aikaisemmin kerrottu tässä blogissa. JAMK:n tiloissa järjestetty seminaari tuki erinomaisesti Älylataamo-hanketta, sillä päivien ohjelmassa oli aiheeseen liittyviä puheenvuoroja, ja meillä oli myös mahdollisuus nähdä JAMK:lla toteutettuja muunneltavia tiloja. Seuraavasta linkistä pääsee seminaariohjelmaan, johon on linkitetty tallenteita ja pajojen esityksiä. Älylataamon näkökulmasta suosittelemme erityisesti Olli Niemen ja Satu Aksovaaran esityksiä, jotka pidettiin perjantaiaamuna. http://www.jamk.fi/fi/Koulutus/Ammatillinen-opettajakorkeakoulu/iloa/ohjelma/

Jyväskylästä kotiuduttuamme järjestimme kaikille opettajille avoimen ideapalaverin, jossa heiteltiin ideoita ja käytiin yhdessä luokkatilassa kuvittelemassa, mitä haluaisimme siellä olevan sen jälkeen, kun entinen kalustus on viety pois. Tilan suunnittelu ja pedagogisten ratkaisujen miettiminen kulkevat käsi kädessä. Toisaalta tila on suunniteltava opiskelun näkökulmasta mahdollisimman toimivaksi, toisaalta uusi tila voi synnyttää uudenlaisia pedagogisia käytäntöjä.

Järjestimme myös opiskelijoille piirustustukion, jossa he voivat valmiiseen pohjapiirustukseen merkitä toiveitaan uuden luokan sisustuksesta. Saattaa olla, että esimerkiksi metron sisäänkäynti ja sauna jäävät toteuttamatta, mutta myös paljon toteuttamiskelpoista on mukana. Palaamme asiaan, kunhan kopiokoneen skannaustoiminto saadaan kuntoon.



Viimeinen toimenpide ennen joulua oli retki Kuopioon. Reissulle ilmoittautui neljä opettajaa, ja kävimme Klassillisessa lukiossa vaihtamassa kuulumisia sekä tutustumassa Itä-Suomen yliopiston opetusteknologian testiympäristöön. Erityisesti jälkimmäisestä tarttui mukaan paljon ideoita ja ajateltavaa. Kiitos, Ari Paldanius, palaamme varmasti asiaan, kun alamme tehdä päätöksiä kaluste- ja laiteratkaisuista. http://www.uef.fi/fi/uef/-/opettaja-saa-tekniikan-haltuun-opetusteknologian-testiymparistossa























Kuvat: Virpi Loikkanen

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hankeraportti

Julkaisu Mobiles II -hankkeesta löytyy osoitteesta: https://savonlinnanlyseonlukio.onedu.fi/verkkojulkaisut/zine/50/cover
Julkaisuun on kerätty hankkeen aikana tehtyjen kyselyiden tuloksia. Julkaisussa on myös kommentteja niin tunteja pitäneiltä opettajilta kuin opiskelijoiltakin.

torstai 23. tammikuuta 2014

Opiskelijoiden mielipiteitä sähköisestä kirjasta

Maantieteen kurssilla käytimme e-Opin Tellus-oppikirjaa. Kurssin lopulla kysyin opiskelijoilta mielipiteitä kirjan käytöstä kurssin opetuksessa. Palautteet olivat seuraavat:

Käyttämämme sähköisen oppikirjan hyvät puolet ovat mielestäni
Oli paljon helpompaa etsiä tarvittava asia. Tiedonhaku oli myös samalla helpompaa, kun pystyi käyttämään internettiä.

Kiva ulkoasu ja hyviä tehtäviä.

Opiskelu on mielekkäämpää sitä voi lukea monella laitteella eikä tarvitse tavallista oppikirjaa

Sähköinen kirja oli selkeä ja helppo käyttää. Se oli hyvin järjestelty ja löysin helposti tarvitsemani asiat

Oli hyviä kuvia ja viittauksia eri lähteisiin ja lisätietoihin. Suht selkeä kirja.

Asiaa oli tiivistetysti, kirjasta löytyi tärkeimmät asiat.

Kaikki tieto ja tehtävät on helposti yhdessä paikassa

Vähemmän kannettavaa kun pelkkä iPadi mukana.

Pystyy laittamaan linkkejä eri nettisivuille, niin näkee esimerkiksi videoita ja muuta tietoa aiheesta.

Selkeää tekstiä, hyvät kuvat ja tiivistelmät lopussa.

Helppo ja mukava lukea

Kuten jo kerroinkin opin parhaiten kuvista joten oli ihan hyvä että oli paljon kuvia.

Hyvät puolet ovat, että kirjan sisällysluettelo oli helposti esiin napsautettava ja haluamaansa kappaletta napauttamalla kirja meni suoraan siihen kappaleeseen.

Se, että kirja on melko tiivis, jolloin laskempikin lukija pystyy ongelmitta lukemaan koko koealueen vaikka useaan kertaan ilman ongelmia.

Ilmaiset meille aineskin vielä. Linkit nettisivuille, isot tarkat kuvat, videot ja niiden itsenäinen katsominen vaikka tunnin aikana.


Käyttämämme sähköisen oppikirjan huonot puolet olivat
-

Kappaleiden sekavuus ja huonot kuvat.
No en keksi oikein huonoja puolia minusta tämä sähköinen oppikirja oli paljon parempi kuin perinteinen oppikirja

Siihen ei pystynyt tehdä omia merkintöjä

Siellä ei ollut vältämättä niin hyvin selitetty kaikkea ja välillä sivut vähän tökkivät.

Sen sivuja oli inhottava kelailla. Varsinkaan viimeisen sivun kappaleesta seuraavan kappaleen ensimmäiselle sivulle se ei millään meinannut mennä. Jotkut asiat oli selitetty kirjassa epäselvästi, joten oli hyvä, että ymmärsin ne jo tunnilla opettajan selittäessä sama asia. Lopuksi vielä yleisesti sisällöstä. Mielestäni lukion oppikirjoissa on kurssin tuntimäärään liaan paljon asiaa! Tässä kuitenkin jo mentiin parempaan päin, sillä asiaa oli vähennetty selvästi verrattuna saman kurssin tavalliseen kirjaan.

Hidas ja hankala lukea

Tietoa ei ollut kovin laajasti ja toisinaan se oli esitetty aika vaikeasti ymmärrettävällä tavalla.
Ei pystynyt alleviivata, ja se haittasi omaa muistamista. Jostain syystä tuntui, että asiat jäivät huonommin päähän.
Pitkät kappaleet.
Ei mitään

Ei voinut tehdä muistiinpanoja tai alleviivauksia. Välillä ei toiminut ja jäi jumiin.

Huonot puolet olivat, että välillä kirjan sivuilla oli vaikea liikkua eteenpäin. Sivut eivät suostuneet vaihtumaan sormea vetämällä vaan sitten piti painella niitä alareunan nuolia.

En osaa sanoa.

Pimeessä luokassa tuijotetaan kirkasta pädiä heti aamukahdeksalta. Silmät ei tykkää. Ilman pikalinkkiä on hidas avata kirja.



Pääsääntöisesti jäi kuva että opiskelijat pitivät sähköisestä kirjasta. Selvinä kehitysehdotuksina tuli, että sähköiseenkin kirjaan pitäisi pystyä tekemään alleviivauksia ja muistiinpanoja

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Maantiedettä tableteilla ja sähköisellä oppikirjalla

Olen nyt vetämässä maantieteen 1. -kurssia. Erona aikaisempiin kursseihin on se että nyt kokeilen samalla Mobie OnEdu- sivustoa johon on istutettu e-Opin Tellus-oppikirja. Tämän myötä sana oppikirja on alkanut entistäkin enemmän mietityttää minua. Oppikirjalla on ainakin minulle ollut jokin korkeampi merkitys kuin esim. sanalla oppimateriaali. Omassa lukiossanikin on huolella tehty keväsin oppikirjalistoja, joiden mukaan opiskelijat ostavat sitten seuraavana vuonna oppikirjat eri kursseille. Opettajat ovat etsineet mahdollisimman hyvää kirjaa jossa olisi kaikki heidän kaipaamansa asiat. Joskus on tullut opettajien välillä jopa erimielisyyttä siitä mitä kirjaa käytetään. Tällainen ajatteluhan saattaa pitää sisällään ajatuksen siitä että opetusta ohjaakin oppikirja eikä opetussuunnitelma. Onko tarpeen määrittää tarkasti mitä oppikirjaa käytetään tai käytetäänkö oppikirjaa ollenkaan? Itse olen huomannut että usein kirja on jäänyt kurssilla varsin vähäiseksi rekvisiitaksi käyttäessäni omia tai vapaasti saatavilla olevia matriaalejani havainnollistamaan ilmiöitä kurssilla. Usein käytössä on kirjaa parempia (ainakin omasta mielestä) keinoja esittää asia.
Sähköinen oppikirja on antanut mahdollisuuden virittää oppimateriaalia opettajan haluamaan suuntaan. Pieni, ehkä hieman naurettavakin esimerkki on, kun oppikirjassa oli kuva jonka kuvatekstissä luki että tuulen liike-energiaa voidaan hyödyntää purjehduksessa. Itse kuvassa oli optimistijolla jonka purjeet roikkuivat tuulen puutteessa. Koska asia häiritsi minua, vaihdoin kuvan jossa purjevene halkoo aaltoja purjeet tuulen voimasta pullistuen. Tein myös animaation tuulijärjestelmästä ja sen liikkeestä. Tallensin sen YouTubeen ja heitin oppikirjaan. Telluksessa minua häiritsee, että jääkausi on lähes huomaamaton ilmiö kirjassa. Voin kuitenkin muokata kirjaa ja halutessani vaikka lisätä luvun jääkaudesta siihen. Pikku hiljaa opettaja voi virittää kirjaa täyttämään kaikki toiveensa.
Hyvä puoli kirjassa (pitäsikö jo sana kirja jättää pois ja ryhtyä puhumaan oppimateriaalista?) on myös se että se on huomattavasti halvempi kuin paperikirja ja suurten kustantajien paperikirjojen sähköiset kopiot. Todellisuus on jatkossa mielestäni sellainen, että jokaisen lukiolaisen tulee jatkossa hankkia jokin päätelaite opiskelua varten. On turha luulla että kunnilla olisi varaa ostaa heille laitteet. Poikkeuksena tästä ovat ehkä pienten lukioiden opiskelijahankintakampanjat. Mielestäni muun oppimateriaalin tulisi halventua siten, että opiskelun kokonaiskustannukset eivät kasvaisi.
Tässä hieman sekalaisia ajatuksia mitä kurssin alkupuoliskolla on mieleeni juolahtanut. Mielenkiintoista tämä uusiin asioihin tutustuminen kieltämättä on.