Olen nyt vetämässä maantieteen 1. -kurssia. Erona aikaisempiin kursseihin on se että nyt kokeilen samalla Mobie OnEdu- sivustoa johon on istutettu e-Opin Tellus-oppikirja. Tämän myötä sana oppikirja on alkanut entistäkin enemmän mietityttää minua. Oppikirjalla on ainakin minulle ollut jokin korkeampi merkitys kuin esim. sanalla oppimateriaali. Omassa lukiossanikin on huolella tehty keväsin oppikirjalistoja, joiden mukaan opiskelijat ostavat sitten seuraavana vuonna oppikirjat eri kursseille. Opettajat ovat etsineet mahdollisimman hyvää kirjaa jossa olisi kaikki heidän kaipaamansa asiat. Joskus on tullut opettajien välillä jopa erimielisyyttä siitä mitä kirjaa käytetään. Tällainen ajatteluhan saattaa pitää sisällään ajatuksen siitä että opetusta ohjaakin oppikirja eikä opetussuunnitelma. Onko tarpeen määrittää tarkasti mitä oppikirjaa käytetään tai käytetäänkö oppikirjaa ollenkaan? Itse olen huomannut että usein kirja on jäänyt kurssilla varsin vähäiseksi rekvisiitaksi käyttäessäni omia tai vapaasti saatavilla olevia matriaalejani havainnollistamaan ilmiöitä kurssilla. Usein käytössä on kirjaa parempia (ainakin omasta mielestä) keinoja esittää asia.
Sähköinen oppikirja on antanut mahdollisuuden virittää oppimateriaalia opettajan haluamaan suuntaan. Pieni, ehkä hieman naurettavakin esimerkki on, kun oppikirjassa oli kuva jonka kuvatekstissä luki että tuulen liike-energiaa voidaan hyödyntää purjehduksessa. Itse kuvassa oli optimistijolla jonka purjeet roikkuivat tuulen puutteessa. Koska asia häiritsi minua, vaihdoin kuvan jossa purjevene halkoo aaltoja purjeet tuulen voimasta pullistuen. Tein myös animaation tuulijärjestelmästä ja sen liikkeestä. Tallensin sen YouTubeen ja heitin oppikirjaan. Telluksessa minua häiritsee, että jääkausi on lähes huomaamaton ilmiö kirjassa. Voin kuitenkin muokata kirjaa ja halutessani vaikka lisätä luvun jääkaudesta siihen. Pikku hiljaa opettaja voi virittää kirjaa täyttämään kaikki toiveensa.
Hyvä puoli kirjassa (pitäsikö jo sana kirja jättää pois ja ryhtyä puhumaan oppimateriaalista?) on myös se että se on huomattavasti halvempi kuin paperikirja ja suurten kustantajien paperikirjojen sähköiset kopiot. Todellisuus on jatkossa mielestäni sellainen, että jokaisen lukiolaisen tulee jatkossa hankkia jokin päätelaite opiskelua varten. On turha luulla että kunnilla olisi varaa ostaa heille laitteet. Poikkeuksena tästä ovat ehkä pienten lukioiden opiskelijahankintakampanjat. Mielestäni muun oppimateriaalin tulisi halventua siten, että opiskelun kokonaiskustannukset eivät kasvaisi.
Tässä hieman sekalaisia ajatuksia mitä kurssin alkupuoliskolla on mieleeni juolahtanut. Mielenkiintoista tämä uusiin asioihin tutustuminen kieltämättä on.