Älylataamo korkattu!

Älylataamo tekeillä

Patjasohvat odottavat opettajainhuoneessa pääsyä Älylataamoon

Hannu ja Ville ryhtymässä maalaamaan valkotauluseiniä

Väliverhojen ompelutalkoot meneillään

Älyeteisen kalustus työn alla

Uskonnon ryhmät pääsivät ensimmäisinä kokeilemaan luokkaa

Myös eteisen puolella on oleskelu- ja työskentelytilaa

Luokkaa saa käyttää!

 Ja tällaista siellä oli ennen:

OPH:n hankeseminaari Oulussa

Pistäydyttiin Oulussa. OPH:n hankeseminaarit ovat usein Helsingissä, mutta tällä kertaa päästiin matkustamaan toiseen suuntaan. Seminaariin olisi voinut osallistua etäyhteyden kautta, mutta paikan päällä saa kuitenkin asiasta enemmän irti. Varsinkin, kun Älylataamossa on kyse fyysisestä tilasta, oli kiinnostavaa nähdä, millaisia uusia oppimistiloja Oulussa oli toteutettu. (Toim. huom.: Älylataamossa on tietenkin kyse myös toiminnasta, mutta vielä tällä hetkellä painopiste on tilan rakentamisessa.) Liitän oheen kuvan päivän ohjelmasta ja linkin tallenteisiin.

Seminaarin videotallenne: 
http://oppimaisema.fi/news-5654oppimisymp%C3%84rist%C3%96hankeseminaarin_videotallenne
Padlet-esitys Porvoon koulurakennushankkeista: http://fi.padlet.com/tiina_valikang1/1mal4f5euv5m

Seminaarin alkuosa pidettiin Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen luentosalissa 2. Oli mainiota päästä sinne, sillä Olli Niemi Suomen yliopistokiinteistöistä esitteli tänä vuonna valmistunutta tilaa. Hänhän piti vuosi sitten Jyväskylän iLO-päivillä esityksen "Bulimiaopetuksesta kohti uusia oppimisympäristöjä", jossa ko. luentosalin suunnitelma oli vielä piirustuksena. Perinteisestä nousevasta auditoriosta oli poistettu penkkirivit ja rakennattu tilalle leveämpiä "terasseja", joita voi käyttää luennon seuraamisen lisäksi ryhmätyöskentelyyn. Ryhmiä varten oli näyttöjä, joihin voi peilata näytön langattomasti, ja tarkoituksena on, että peilaus toimii helposti kaikilla laitteilla. Nyt jo ennakoidaan sitä, että BYOD (Bring Your Own Device) -maailmasta mennään tulevaisuudessa BYOT-maailmaan, jossa laite onkin esine eli tietokone on yhdistetty esimerkiksi vaatteeseen tai koruun tai muuhun esineeseen. Valaistukseen ja akustiikkaan oli luentosalissa kiinnitetty erityistä huomiota.

Jos haluatte kuulla tilasta tarkemmin, suosittelen katsomaan tallennetta - Olli Niemi on esiintyjänäkin kuulemisen arvoinen. Ohessa on kuva, jossa ryhmätyöterassit näkyvät. Kuvaajan puolella tasanteet ovat vähän kapeammat ja niillä on puolipyöreitä pöytiä, joiden ympärille mahtuu noin neljä tuolia. Tilan yhtenä ideana on, että kun se ei ole luentokäytössä, opiskelijoilla olisi sinne pääsy tekemään omia töitään, mutta toistaiseksi tämä ei ole toteutunut, vaan ovet ovat olleet lukossa. Muutos on kuitenkin kuulemma tulossa.


Iltapäivällä kävimme Norssin puolella tutustumassa Ubiko- ja Tukemo-tiloihin. Ubiko on alakoulun "solu", jossa on leveään käytävätilaan rakennettu erilaisia oleskelu-ja työskentelypaikkoja, ja kahta puolta oleviin luokkiin päin on haitariseinät, jotka ovat oletusarvoisesti auki. Tarkoituksena on, että oppilaat voivat työskennellä muuallakin kuin omassa luokassaan ja opettajat voivat joustavasti tehdä yhteistyötä. Solu on suljettu läpikululta, joten käytävätilakaan ei ole levoton ja käytävämäinen, kuten näette kuvista. Siinä on katsomoalue, aika suuri "laiva" oleskelutilana sekä lasikoppi, jossa voi työskennellä rauhassa yksin tai pienessä ryhmässä.

Tukemo puolestaan on yläkoulun erityisopetuksen tila. Se on varsin pieni, vain aulatila ja sen ympärillä neljä luokkaa. Luokissa on pöydät ja tuolit ja lisäksi kangaspäällysteisiä istumatyynyjä, joten sisustusta voi muunnella. Luokkien ikkunoista ja lasiovista näkee aulaan ja tietysti päinvastoin. Jos opettaja ei pidä kaihtimia kiinni, nimittäin. Pienessä aulassa oli minikokoinen näyttämö ja katsomo sekä mm. säkkituoleja, joten sitäkin voi käyttää monitoimitilana.

Mitä hankepäivästä voisi sitten siirtää Älylataamoon? Monesta suusta tuli sama viesti, että jos toimintaa halutaan muuttaa, on muutettava tilaa. Oppimisympäristö on yhteydessä siihen, mitä tehdään. Opettaja voi muuttaa toimintatapaa yhteisöllisemmäksi, toiminnallisemmaksi ja joustavammaksi tietysti perinteisessä pulpettiriviluokassakin, mutta helppoa se ei ole. Ympäristö ohjaa nimittäin myös oppilaita/opiskelijoita, ei vain opettajaa.

Älylataamon sisustaminen on loppusuoralla ja olen aika vakuuttunut, että siitä tulee hyvä! Oulussa saadun kokemuksen perusteella vahvistui usko, että lattianpäällysteen tilaaminen oli oikea ratkaisu, vaikka Flotex onkin kovin kallista. Akustiikan muutoksen huomasi kyllä omin korvinkin, kun kävi luokassa maton asentamisen jälkeen. Sitä paitsi se on kaunis! Minusta se muistuttaa suomalaista maisemaa lentokoneesta katsottuna: metsää ja järvi - tosin järvi on kovin neliskanttinen. Ismon mielestä se muistuttaa pelikenttää, jossa on maalialue. :) Syysloman jälkeen opettajat talkoilevat seiniin valkotaulumaalia ja ikkunoihin verhoja ja tilanjakajaverhoja ynnä muuta pientä tarpeellista.

Hitaasti, mutta varmasti

Älylataamon käynnistäminen etenee hitaammin kuin olemme suunnitelleet. Syitä on varmasti monia, mutta yksi niistä lienee hajautettu päätöksenteko. Olemme halunneet, että mahdollisimman moni voi olla mukana asioista päättämässä, ja kun koolla on eri kokoonpanoja, voi tehtävien jakaminen jäädä vähän epämääräiseksi.

Nyt ollaan kuitenkin niin pitkällä, että kaikki kalusteet ja sisustukseen liittyvät tilaukset on tehty. Ennen syyslomaa on tarkoitus pitää maalaus- ja ompelutalkoita, minkä jälkeen pääsemme käyttämään luokkaa, vaikka osa tekniikasta puuttuukin vielä. Pedagogisia talkoita on myös toivottu, joten niitä käynnistellään loman jälkeen. Kuulette niistä vielä!

Älylataamo pääsee syksyllä vauhtiin

Hankeasiat venyivät jonkin verran opettajan kuuluisan kesäkeskeytyksen puolelle. Saimme kuitenkin asiat etenemään niin, että otamme toivottavasti Älylataamo-luokan käyttöön syksyn ensimmäisen jakson aikana. Sisustusratkaisut eivät olleet ihan helppoja, sillä eri opettajilla oli aika erilaisia ajatuksia siitä, millaiselta luokan pitäisi näyttää ja miten siinä otetaan huomioon ergonomia. Pyrimme myös tarkalla silmällä lukemaan opiskelojoiden kommentteja. Kompromissiratkaisuun lopulta päädyttiin, mutta se on todennäköisesti ihan hyvä ratkaisu.

Kalustukseen käytettävästä rahasta vie aika ison osan lattianpäällyste, jonka kuitenkin hyvin tiukan äänestyksen jälkeen päätimme hankkia. Sohvien korvikkeiksi luokkaan ja aulaan tulee paksuja kangaspäällysteisiä vaahtomuovipatjoja ja -paloja, joiden etuina ovat siirreltävyys ja edullisempi hinta. Pinottavia tuoleja, pystyyn taittuvia pöytiä ja seisomakorkuisia pöytiä tulee jonkin verran, mutta niiden tilaukset hoidetaan loman jälkeen. Seuraavista kuvista käy ilmi suunnittelemamme värimaailma, joka on saanut innoituksensa koulun sinivihreästä logosta.

Älylataamo-luokka alkaa hahmottua

Kevään mittaan Älylataamo-ideat ovat alkaneet hahmottua. Luokkatilasta tehtiin päätös, ja valintaan vaikutti varsin paljon se, että kyseisen luokan vieressä on aulatila, josta saadaan kalustamalla luokan jatke. Hetken verran pohdimme, voisiko tilojen välisen seinän purkaa, mutta totesimme, että siihen ei budjettimme riitä. Ennen luokan tyhjentämistä siellä oli viikon verran timelapse-kamera kuvaamassa toimintaa sellaisena kuin se on tavallisessa luokassa. Kamera palaa töihin, kun saamme uudelleen sisustetun luokan taas käyttöön. Tästä linkistä voitte katsella tavattoman tavallisen luokan kuvia.

Savonlinnan kaupungilla on hankintasopimus Iskun kanssa, joten pyysimme sieltä edustajan kuuntelemaan toiveitamme ja tekemään meille ehdotuksen kalusteista. Ehdotus on nyt ollut sekä opiskelijoiden että opettajien kommentoitavana, ja Iskulle lähtee pian pyyntö muokatusta ehdotuksesta. Valitettavasti sillä rahalla, joka meillä on käytettävissä, ei saa ihan sitä, mitä haluaisimme. Muunneltavuudesta emme tingi, mutta emme haluaisi tinkiä myöskään viihtyisyydestä.

Mm. seuraavista asioista on tehtävä päätöksiä:
- Kuinka monta istumapaikkaa luokkaan tarvitaan? Millaisia istuimien pitää olla, jotta muunneltavuus toteutuu mahdollisimman helposti? Pyörällisiä, pinottavia, helposti kainaloon otettavia? Voiko luokassa olla myös seisomapaikkoja? Millaisia kalusteita voi siirtää luokasta aulatilan puolelle ja päinvastoin?
- Kuinka paljon pöytiä tarvitaan vai tarvitaanko niitä ylipäänsä? Millaiset pöydät ovat muunneltavuuden kannalta parhaita? Kokoon taittuvat vai pienet monikulmaiset, joita voi yhdistellä? Korkeat pöydät?
- Kuinka toteutetaan näyttämö ja nouseva katsomo ilman kiinteitä rakenteita? Kulmamatto ja erikorkuisia tuoleja sekä kohdevalo?
- Kuinka tilaan saadaan viihyisyyttä? Kokolattiamattoon ei ole varaa eikä näillä näkymin juuri muihinkaan mattoihin. Saadaanko ikkunaverhoilla väriä ja pimennysominaisuuksia yhtä aikaa?
- Miten paloturvallisuus taataan?
- Voimmeko säästää rahaa käyttämällä entisiä kalusteita? Kuinka niillä toteutetaan ajatus tilasta, joka on erilainen kuin ennen?
- Säästetäänkö liitutaulu?
- Tehdäänkö valkotaulumaalilla seinästä tai seinistä kirjoitusalustoja?
- Miten tekniikka sijoitetaan luokkaan?

Hankepäivä

Opetushallitus on järjestänyt kaksi seminaaripäivää käynnissä oleville oppimisympäristöjen kehittämishankkeille. Marraskuussa meiltä pääsi koulutyöstä irrottautumaan vain allekirjoittanut, mutta huhtikuussa olimme liikkeellä kahden hengen tiimillä. Hankepäivä oli mielenkiintoinen ja sisälsi mm. hankkeiden esittelyä ja ryhmäkeskusteluja. Päivän aloitti professori Kirsti Lonka, jonka monipuolisen esityksen aiheena oli kuilu diginatiivien opiskelijoiden ja opiskelukäytäntöjen välillä. Opimme mm. uuden termin: muuntojoustava tila. Sellainen Äylataamokin voisi olla.

Tässä linkki oph:n sivulle, jossa on osa hankepäivän materiaaleista:  http://www.oph.fi/rahoitus/valtionavustukset/103/0/valtionavustukset_oppimisymparistojen_kehittamiseen_2015?language=fi
Mind the Gap -blogi: http://blogs.helsinki.fi/mindthegap/

Solmimme myös yllättävän kontaktin Helsingin yliopiston suuntaan, mutta siitä myöhemmin ehkä lisää, sillä se ei suoraan liity Älylataamoon.

Vierailu Muurameen

Monien aikatauluhankaluuksien jälkeen saatiin vihdoin järjestymään tutustumisretki Muuramen lukioon. Kollegat Harri ja Ville yrittivät sanoa, että kakkosketju lähti matkaan, mutta meiltähän lähtee aina ykkösketju! Ei muusta puhettakaan. Rehtori Aki Puustinen antoi meille ystävällisesti kaksi tuntia aikaansa ja koulun esittelyn.

Päällimmäisenä meille jäi mieleen, että Muuramen lukiolla on kaksi isoa asiaa, johon sitoudutaan vahvasti ja jotka vaikuttavat monella tavalla koulun arkeen ja toimintakulttuuriin: yrittäjyysopinnot ja kestävän kehityksen sertifikaatti. Kolmantena tulee sosiaaliseen mediaan panostaminen. Pohdiskelen tässä kuitenkin oman hankkeemme kannalta tärkeää luokan sisustamista. Muuramen Kenno-luokkaan oli sijoitettu seinänvieruspöydälle riviin 12 tyhmää päätettä eli varsinainen tietokone oli muualla. Koko seinän kokoinen peili toi tilaan avaruutta ja toisti mm. päätyseinän ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Luokan keskellä oli kaksi kaarevaa sohvaa ja lisäistuimina säkkituoleja. Sohvaryhmän alla oli pyöreä matto. Värit olivat voimakkaita, turkoosia ja oranssia, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Esitystekniikkana oli videotykki, johon voitiin liittää tietokone piuhalla sekä valkokangas. Pöytiä ei ollut, vaan laatikollinen vanerilevyjä vihkon alustaksi. iPadit voitiin tuoda tarvittaessa mukaan. Kenno-luokan vieressä oli pieni ryhmätyöhuone.

Meidän Älylataamoamme varten on käytössä suurempi tila, joten suoraa kopiointia emme tule harrastamaan, mutta oppia voimme ottaa siitä, että pienikin tila voi olla monikäyttöinen. Tärkeää on, että tila kutsuu olemaan ja tekemään ja keskustelemaan yhdessä - ja myös viihtymään.

http://peda.net/veraja/muurame/lukio

BETT-opetusteknologiamessut kahden ensikertalaisen silmin

Viime viikolla Lyseon Älylataamo-hankerahoitus vapautti kolmen messukonkarin lisäksi myös kaksi innokasta ensikertalaista mukaan BETT-opetusteknologiamessuille Lontooseen. ExCel-keskuksessa pidetyillä messuilla oli satoja kasvatus- ja teknologia-alan edustajia eri puolilta maailmaa esittelemässä omia innovaatioitaan ja luomassa kontakteja opetusalan ihmisiin. Mukana oli myös kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijoita puhumassa luovuudesta, tutkimuksesta ja omista oivalluksistaan käytännön työssä.

Erityisen paljon messuilla oli tarjolla erilaisia älytauluja, mutta kiinnostavin idea taisi sittenkin olla singaporelainen ”muistikku”, johon asennetun ohjelmiston avulla saattoi oman tallennetun tiedon esittää minkä tahansa videotykin kautta heijastamalla erilaisiin pintoihin ja jonka avulla saattoi myös piirtää tai kirjoittaa heijastettavaan pintaan ilman konkreettista kosketusta. Paljon oli tarjolla myös hallinto-ohjelmia Iso-Britanniassa toimivien koulujen tarpeisiin ja opetuksen pelillistämiseen liittyviä visuaalisia ohjelmia etenkin ensimmäisen kouluasteen oppilaille.

BETT-messujen lisäksi meillä oli mahdollisuus osallistua Applen järjestämiin koulutuksiin. Kun Ismo, Virpi ja Hannu kävivät kouluvierailuilla, osallistuin itse Villen kanssa Applen koulutuksiin. Näiden koulutusten nyrkkisääntönä oli se, että jaettava tieto oli salaista. Tilaisuuksissa ei saanut kuvata eikä käyttää sosiaalista mediaa. Yleisesti voi kuitenkin kertoa, että aiheet käsittelivät Applen omia oppimisympäristöprojekteja ulkomailla, iPadin työkaluja, tekijänoikeuksia ja luovuuden lähteitä. Näitä aiheita oli kuitenkin esillä myös viime syksyn ILO-päivillä Jyväskylässä, joten Applen innovaatiot eivät sinällään tuoneet kovin paljon uutta tietoa, vaikka koulutukset olivatkin laadukkaita ja ammattimaisesti järjestettyjä.

Tällä hetkellä muokattavien oppimisympäristöjen vaikutusta pidetään merkittävänä oppimisen edistäjänä ja kouluja pyritäänkin kehittämään luovilla sisustusratkaisuilla. Luovat ratkaisut mahdollistavat entistä paremmin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioinnin ja perinteisten opetusmetodien kehittämisen. BETT-messuilla todentui se, millaista teknologiaa uudistuvien koulujen tarpeisiin on tällä hetkellä olemassa ja millaisiin innovaatioihin voisi tulevaisuudessa tarttua. Hienolta tuntuu se, että meidän koulumme on tässä kehityksessä vahvasti mukana.

Kuulumisiin Lontoo!

Teksti: Anita Hietalahti
Kuvat: Anita Hietalahti, Ville Holopainen

Messumatkalla

Maailman suurimmat opetusteknologiamessut nimeltään Bett Show pidetään vuosittain Lontoossa. Ne ovat myös suomalaisten suosiossa; tänä vuonna väitetään 700 suomalaisen vierailleen messuilla. Meidän koululta lähti mukaan viiden hengen joukkue, jossa on mukana kolme veteraania ja kaksi ensikertalaista. Aloitimme työt ahkerasti heti Gatwickin lentokentällä ja sovimme alustavasti vierailusta Muuramen lukioon. Vaikka päivä meni pitkäksi (olimme pitäneet aamutunnit ennen Savonlinnasta lähtöä...) osallistuimme vielä illan lopuksi Ilona IT:n järjestämään suomalaisten tapaamiseen, jossa oli mukana tietysti Ilonan ryhmämatkalaisia, mutta myös meitä omatoimimatkaajia. Siellä kuultiin mm. Turun norssin ja Kaarinan kuulumisia sekä Ilonan "pelinavaus" suomalaisella Smartfeet-alustalla. Kiitos, Ilona IT sekä tilaisuudesta että palkinnosta, jonka Savonlinnan lyseon lukion joukkue voitti!

Ensimmäisenä ja toisena messupäivänä porukkamme jakautui siten, että ensikertalaiset osallistuivat Applen koulutuksiin ja me, jotka jo olemme vastaavissa koulutuksissa joskus olleet, kiersimme messuja ja kävimme Smart-älytauluja edustavan Aronet-yhtiön järjestämällä vierailulla Bridge Academy -nimisessä koulussa. Kiitos vierailun järjestämisestä, Aronet!

Kouluvierailu

Matematiikkaa ja musiikkia painottava Bridge Academy sijaitsee lähellä Haggerstonin Overground-asemaa Regent's Canalin varrella yhdellä Lontoon monikulttuurisimmista alueista. Kouluun pääsi sisälle vain, kun sai vastaanottotiskiltä kortin, jolla pääsi turvaportista läpi. Vierailijoilla oli punainen nauha ja opettajilla violetti. Punanauhaiset eivät saaneet liikkua itsekseen missään, vaan vain henkilökunnan jäsenen seurassa. Systeemiä tunnuttiin pitävän itsestään selvänä, koska opettaja, joka toimi oppaanamme, totesi ohimennen, että tämähän on tietysti teille tuttua.

Oppilaita koulussa on noin tuhat, ja he näyttivät olevan meidän yläkoululaistemme ikäisiä. Meitä opastanut Josh oli 13-vuotias. Oppilaat tulevat kouluun lähialueelta, ja jos ymmärsin oikein, kaksi kolmannesta heistä on oikeutettu ilmaiseen kouluruokaan, mikä on merkki perheen alhaisesta tulotasosta. Oppilaat käyttivät koulupukua, johon kuului violetti bleiseri. Sekä opettajien että oppilaiden käytös ja puhetapa olivat hyvin kohteliaita ja oppitunneilla oli hyvä työrauha.

Kävimme muutamassa luokassa ja lisäksi tutustuimme nopeasti muihin tiloihin; esimerkiksi kävelimme läpi kuvataiteen ja musiikin tilat ja kurkkasimme liikuntasaliin. Rakennuksen pohjakerroksessa oli aulatila ja ruokala, ylempänä keskellä kirjasto ja luokat ympärillä useammassa tasossa. Ylhäältä pääsi suljetulle oleskelupihalle, jossa tosin sillä hetkellä ei ollut ketään, ja toiseen rakennukseen, jossa olivat yläluokkien tilat. Koulurakennus oli varsin uusi ja toki siisti, mutta perusluokat olivat yllättävän ahtaita ja matalia. Paikkoja niissä oli noin kolmellekymmenelle eri tavoin ryhmiteltyjen pöytien ääressä, mutta niissä luokissa, joissa kävimme, oppilaita oli noin parikymmentä. Kun siihen lisättiin muutama vierailija, niin aika pian tuli tukala olo.

Viivähdimme kolmella matematiikan tunnilla. Luokissa oli Smart-älytaulut ja lisäksi yleensä tussitaulu. Eri opettajat käyttivät älytauluja eri tavoin; yhdessä luokassa siihen kirjoitettiin tussilla, toisessa käytettiin GeoGebra-ohjelmaa ja kolmannessa SmartAmp-ohjelmistoa. Yhdessä luokassa oppilailla oli "mini-whiteboardit" eli muovitaulut, joihin kirjoitettiin tussilla ja jotka voitiin pyyhkiä taas puhtaaksi. Vastaus näytettiin sitten taululta opettajalle ja toisille oppilaille. Joissakin luokissa oppilaat käyttivät iPadeja, jotka tuotiin luokkaan tuntia varten kärryissä. Omia laitteita oppilaat eivät saaneet tuoda eikä tunneilla näkynyt puhelimia eikä muita elektronisia laitteita, mutta oppilaiden käytössä oli käytävillä tietokoneita, joihin pääsi kirjautumaan henkilökohtaisella tunnuksella. En tosin tiedä, milloin he niitä käyttävät, sillä Josh kertoi meille, ettei heillä ole välitunteja, vaan oppitunnilta siirrytään suoraan seuraavalle tunnille, kun kello soi.

Luokkien seinillä oli paljon oppilaiden tuotoksia ja muuta materiaalia. Myös käytävien seinillä oli paljon kuvataidetta ja tauluja, joissa esiteltiin mm. opiskelijoita, jotka olivat menestyneet urheilussa tai musiikissa tai saaneet hyviä arvosanoja. Tauluissa myös kerrottiin, minkä verran koko koulun opiskelijat olivat saaneet parhaita arvosanoja ja minkä verran toiseksi parhaita jne. Arvosanoista kerrotaan myös koulun kotisivuilla. Syntyi vaikutelma, että testaamiselle ja arvosanoille pantiin paljon enemmän painoa kuin meillä Suomessa.

Kouluvierailut ovat aina kiinnostavia, koska niistä voi saada ideoita oman koulun toimintaan, mutta myös oivalluksia siitä, mikä on itsellä hyvää ja toimivaa. Kiitos, Bridge Academy!

www.ilona.it
www.smartfeet.fi
www.aronet.fi
http://www.bridgeacademy.hackney.sch.uk


Kuvat: Virpi Loikkanen ja Hannu Soini