Kokeilin padien käyttöä äidinkielen kurssilla 3 kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa. Padien ottaminen tunnille ei tuntunut pelkästään mukavalta ajatukselta, sillä itse en ollut laitteen käytön kanssa vielä täysin tuttu ja epäilin padien aiheuttavat ylimääräistä hälinää tunneilla. Halusin kuitenkin kokeilla tätä opetustapaa ja pidin kevään aikana kaksi kurssia padien avulla kahdessa eri jaksossa. Kummassakin jaksossa vedin samaan aikaan ÄI3-kurssia myös toiselle ryhmälle, joka opiskeli ilman padeia. Kumpikin ryhmä opiskeli myös ilman kurssivihkoja. Äidinkielen Käsikirja oppilailla oli käytössään.
Käytin opetuksessa sähköisiä materiaaleja, jotka oli tarkoitus jakaa oppilaiden kanssa Dropboxin kautta. Tämä aiheutti alkuun melkoista hankaluutta, mutta loppukurssista sujui jo paremmin. Lisäksi padeilla oli tarkoitus tehdä runoesittelyn kuvitukseksi video tai animaatio, mutta yllätyksekseni oppilaat eivät kovin mielellään tarttuneet tähän työhön. Oman äänen kuuleminen nauhoitettuna osoittautui liian epämieluisaksi asiaksi. Muutoin padeja käytettiin tunneilla mm. kielenhuollon tehtävien tekemiseen netissä ja pienten kirjoitusharjoitusten kirjoittaiseen. Itse koin työskentelytavat liian yksipuolisiksi, mutta minulla ei ollutkaan valitettavasti aikaa kehitellä uusia ideoita, vaikka olin niin etukäteen suunnitellut.
Osittain ennakkoluuloni tuntien levottomuudesta pitivät paikkansa. Padien käyttö tunnilla lisäsi hälinää ja teki tunneista levottomampia kuin toisen ryhmän tunnit. Välillä tämä johtui siitä, etteivät kokeilemani ohjelmat olleet minulle itselleni riittävän tuttuja ja välillä siitä, että oppilaiden oli vaikea keskittyä opetukseen, koska padin kanssa puuhaileminen vei mielenkiinnon. Toisaalta laitteen käyttö mahdollisti nopean nettiin pääsyn ja kirjoitustöiden tallentamisen Dropboxiin opettajan nähtäväksi.
Näin jälkikäteen mietittynä ryhmien kanssa kannattaisi jatkossa käyttää toisenlaista aloitustapaa. Kurssin alussa mietittäisiin yhdessä opiskelijoiden kanssa, miten padien kanssa pitäisi toimia, että niistä saataisiin hyötyä nimenomaan opiskelua ajatellen. Oppilaat kokoaisivat ryhmissä itselleen ohjeita laitteiden käytöstä tunnilla ja esim. siitä, mitä padin toistuvasta hupikäytöstä tunnilla seuraisi. Lopuksi kaikkien ajatukset koottaisiin kurssin yhteisiksi säännöiksi, jotka kaikki allekirjoittaisivat. Näin opiskelijat voisi saada itse miettimään omaa vastuutaan tuntityöskentelystä.
Opiskelijoiden palautteessa korostui se, että osa ei kokenut padeista olevan hyötyä ja osa harmitteli laitteiden käytön opetteluun liittyvää sähellystä luokassa. Toisaalta joitakuita padien käyttö oli motivoinut enemmän kuin perinteinen opetus. Monessa palautteessa opiskelijat totesivat oman hupikäytön olleen haitaksi opiskelulle. Viimeisessä jaksossa ilman padeja opiskelleen ryhmän palaute kurssista oli selvästi positiivisempi kuin padeja käyttäneen ryhmän. En usko kuitenkaan pelkän laitteen vaikuttaneen tähän, vaan myös omassa ohjaustyössäni oli selviä puutteita. Paljon on vielä opittavaa. En ehkä heti kokeilisi uudestaan padien käyttöä juuri tälllä kurssilla, mutta ÄI2-kurssia ajatellen minulla on jo mielessä uusia ideoita.