Jos kiiltävä laatta on väärä ratkaisu, niin mikä on kysymys?

Viime viikolla YLE:n Internet-palvelupäällikkö Kari Haakana pölläytti koulumaailmassa vallitsevaa suuntausta hankkia koulujen käyttöön tablet-tietokoneita, erityisesti iPadeja. http://yle.fi/uutiset/kari_haakana_kiiltava_laatta_on_helppo_ja_vaara_ratkaisu/6474822 Hän kutsui niitä "kiiltäviksi laatoiksi", mikä oli varmasti harkittu sanavalinta, jolla jo otsikossa pyrittiin vaikuttamaan lukijoiden asenteisiin. No mikäs siinä, otsikon tarkoitushan onkin koukuttaa jutun lukemiseen

Kiiltävä laatta on siis väärä ratkaisu, mutta mikä on se kysymys, johon laatta on väärä vastaus? Haakanan mukaan teknologian käyttö, tekeminen ja uuden luominen. Haakanan mielestä "käyttämällä iPadia lapset oppivat lähinnä käyttämään iPadia" ja edelleen: "iPad on lähinnä sisällön kuluttamiseen tarkoitettu laite. Sillä voi toki luodakin asioita, mutta sen ytimessä on digitaalisen sisällön passiivinen kuluttaminen, ei uuden luominen." Tilalle Haakana ehdottaa Raspberry Pi -laitteita, jotka ovat "edullisia, kömpelöitä ja opettelua vaativia". Niiden avulla voidaan "saada opiskelijat kiinnostumaan paitsi teknologian käytöstä myös teknologian tekemisestä ja uuden luomisesta".

Olisi varmasti hienoa, jos koulussa voitaisiin opettaa teknologian luomista ihan itse, mutta ajatus ei ole kovin realistinen. Esimerkiksi minun tehtäväni on opettaa lukiolaisille uskontoa ja filosofiaa. Kurssit ovat lyhyitä ja sisältöä on paljon. Jos saan valita, otanko laitteen, jota on hankala käyttää ja joka pitää ensin itse rakentaa, vai otanko helppokäyttöisen ja toiminnoiltaan monipuolisen tabletin, niin vastaus on aika selvä.

Oletan, että Haakana ei ollut tutustunut iPadeja käyttävien koulujen kokemuksiin, koska hän ei viitannut niihin tekstissään. Tietoa olisi kyllä ollut saatavilla, sillä Suomessa on runsaasti aiheeseen liittyviä hankkeita meneillään ja useimmilla hankkeilla on nettisivut, blogi tai muu julkaisukanava. Perustava virhearvio on pitää pädiä vain sisällön kuluttamisen laitteena, kun se nimenomaan mahdollistaa sisällöntuotannon. Täppäri ei tee kaikkea sitä, mitä esimerkiksi kannettava tietokone tekee, mutta toisaalta se tekee enemmän, koska nettiin pääsyn lisäksi sillä voi esimerkiksi kirjoittaa (sekä näppäimistöllä että käsin), piirtää, valokuvata, videoida ja äänittää sekä editoida tuotoksia ja yhdistellä niitä. Lisäksi täpykone on aidosti kannettava eli mukana kuljetettava laite.

iPadin tai muun vastaavan laitteen käytössä ei laite olekaan olennaisin asia, vaan tärkeää on, mitä sillä tehdään ja miten se edistää oppimista. Siksi on hyvä, että laite on helppokäyttöinen eikä tekniikkaan tuhraudu kohtuuttomasti aikaa. Tabletit mahdollistavat aikaisempia välineitä paremmin toiminnallisuuden, yhdessä tekemisen ja monipuoliset työmenetelmät. Toivotan Kari Haakanan tervetulleeksi lukemaan esimerkiksi tätä blogia tai miksei vaikka vierailemaan oppitunneilla.

Aiheesta kirjoittavat myös esimerkiksi Anne Rongas maanmainiossa Opeblogissaan: http://opeblogi.blogspot.fi/ ja Mikko Jordman blogissa Little Less, Little Better http://lilelibe.blogspot.fi/