OPH:n hankeseminaari Oulussa

Pistäydyttiin Oulussa. OPH:n hankeseminaarit ovat usein Helsingissä, mutta tällä kertaa päästiin matkustamaan toiseen suuntaan. Seminaariin olisi voinut osallistua etäyhteyden kautta, mutta paikan päällä saa kuitenkin asiasta enemmän irti. Varsinkin, kun Älylataamossa on kyse fyysisestä tilasta, oli kiinnostavaa nähdä, millaisia uusia oppimistiloja Oulussa oli toteutettu. (Toim. huom.: Älylataamossa on tietenkin kyse myös toiminnasta, mutta vielä tällä hetkellä painopiste on tilan rakentamisessa.) Liitän oheen kuvan päivän ohjelmasta ja linkin tallenteisiin.

Seminaarin videotallenne: 
http://oppimaisema.fi/news-5654oppimisymp%C3%84rist%C3%96hankeseminaarin_videotallenne
Padlet-esitys Porvoon koulurakennushankkeista: http://fi.padlet.com/tiina_valikang1/1mal4f5euv5m

Seminaarin alkuosa pidettiin Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen luentosalissa 2. Oli mainiota päästä sinne, sillä Olli Niemi Suomen yliopistokiinteistöistä esitteli tänä vuonna valmistunutta tilaa. Hänhän piti vuosi sitten Jyväskylän iLO-päivillä esityksen "Bulimiaopetuksesta kohti uusia oppimisympäristöjä", jossa ko. luentosalin suunnitelma oli vielä piirustuksena. Perinteisestä nousevasta auditoriosta oli poistettu penkkirivit ja rakennattu tilalle leveämpiä "terasseja", joita voi käyttää luennon seuraamisen lisäksi ryhmätyöskentelyyn. Ryhmiä varten oli näyttöjä, joihin voi peilata näytön langattomasti, ja tarkoituksena on, että peilaus toimii helposti kaikilla laitteilla. Nyt jo ennakoidaan sitä, että BYOD (Bring Your Own Device) -maailmasta mennään tulevaisuudessa BYOT-maailmaan, jossa laite onkin esine eli tietokone on yhdistetty esimerkiksi vaatteeseen tai koruun tai muuhun esineeseen. Valaistukseen ja akustiikkaan oli luentosalissa kiinnitetty erityistä huomiota.

Jos haluatte kuulla tilasta tarkemmin, suosittelen katsomaan tallennetta - Olli Niemi on esiintyjänäkin kuulemisen arvoinen. Ohessa on kuva, jossa ryhmätyöterassit näkyvät. Kuvaajan puolella tasanteet ovat vähän kapeammat ja niillä on puolipyöreitä pöytiä, joiden ympärille mahtuu noin neljä tuolia. Tilan yhtenä ideana on, että kun se ei ole luentokäytössä, opiskelijoilla olisi sinne pääsy tekemään omia töitään, mutta toistaiseksi tämä ei ole toteutunut, vaan ovet ovat olleet lukossa. Muutos on kuitenkin kuulemma tulossa.


Iltapäivällä kävimme Norssin puolella tutustumassa Ubiko- ja Tukemo-tiloihin. Ubiko on alakoulun "solu", jossa on leveään käytävätilaan rakennettu erilaisia oleskelu-ja työskentelypaikkoja, ja kahta puolta oleviin luokkiin päin on haitariseinät, jotka ovat oletusarvoisesti auki. Tarkoituksena on, että oppilaat voivat työskennellä muuallakin kuin omassa luokassaan ja opettajat voivat joustavasti tehdä yhteistyötä. Solu on suljettu läpikululta, joten käytävätilakaan ei ole levoton ja käytävämäinen, kuten näette kuvista. Siinä on katsomoalue, aika suuri "laiva" oleskelutilana sekä lasikoppi, jossa voi työskennellä rauhassa yksin tai pienessä ryhmässä.

Tukemo puolestaan on yläkoulun erityisopetuksen tila. Se on varsin pieni, vain aulatila ja sen ympärillä neljä luokkaa. Luokissa on pöydät ja tuolit ja lisäksi kangaspäällysteisiä istumatyynyjä, joten sisustusta voi muunnella. Luokkien ikkunoista ja lasiovista näkee aulaan ja tietysti päinvastoin. Jos opettaja ei pidä kaihtimia kiinni, nimittäin. Pienessä aulassa oli minikokoinen näyttämö ja katsomo sekä mm. säkkituoleja, joten sitäkin voi käyttää monitoimitilana.

Mitä hankepäivästä voisi sitten siirtää Älylataamoon? Monesta suusta tuli sama viesti, että jos toimintaa halutaan muuttaa, on muutettava tilaa. Oppimisympäristö on yhteydessä siihen, mitä tehdään. Opettaja voi muuttaa toimintatapaa yhteisöllisemmäksi, toiminnallisemmaksi ja joustavammaksi tietysti perinteisessä pulpettiriviluokassakin, mutta helppoa se ei ole. Ympäristö ohjaa nimittäin myös oppilaita/opiskelijoita, ei vain opettajaa.

Älylataamon sisustaminen on loppusuoralla ja olen aika vakuuttunut, että siitä tulee hyvä! Oulussa saadun kokemuksen perusteella vahvistui usko, että lattianpäällysteen tilaaminen oli oikea ratkaisu, vaikka Flotex onkin kovin kallista. Akustiikan muutoksen huomasi kyllä omin korvinkin, kun kävi luokassa maton asentamisen jälkeen. Sitä paitsi se on kaunis! Minusta se muistuttaa suomalaista maisemaa lentokoneesta katsottuna: metsää ja järvi - tosin järvi on kovin neliskanttinen. Ismon mielestä se muistuttaa pelikenttää, jossa on maalialue. :) Syysloman jälkeen opettajat talkoilevat seiniin valkotaulumaalia ja ikkunoihin verhoja ja tilanjakajaverhoja ynnä muuta pientä tarpeellista.