Kieltenopettaja muistelee...

Edesmenneen iPadini muistolle

Yhteinen matkamme alkoi syyslukukaudella. Odotin laitetta innolla ja olin hankkinut sille puhdistustyynynkin valmiiksi jo viikkoja ennen kuin tapasimme. Saimme pikaisesti käyttökoulutusta ja sitten meidät päästettiin kotiin. Laite kotiutui olohuoneen kirjakaapin päätyyn pistorasian likelle. Siinä se vietti joutoaikansa ja oli helposti ladattavissa, kun virta uhkasi loppua.

Oli paljon mukavia appseja, joita vempain pyöritti kiltisti ja vikitteli, mokoma, minut

ensitöikseen Facebookin pariin. Kieltenopettajana minulle parhaita appseja ovat olleet BBC News, CNN, Huffington Post, YouTube, Podcastit ja Flipboard. Luonnollisesti Dropboxit ja muistiinpano-appsit yms. tulivat tutkittua. Yksityispuolella käytössä olivat Pinterest, BBCiPlayer, Netflix, Tumblr ja Pocketmags, josta kyllä näytin InBritain –lehden juttuja ja kuvia tunneillakin. Nettihakuja Ipadilla on näppärä tehdä, vaikka luokan pöytäkonetta varten. Itselläni Apple-TV tuli luokkaani vasta kevätlukukauden lopulla.

Hoitelimme pädin kanssa myös Wilman ja sähköpostit usein vielä myöhään illallakin, kun läppäriä ei enää olisi jaksanut herätellä. Otimme myös kuvia mm. Lyseon kevään Brightonin kielikurssimatkalta. Meillä oli toimiva yhteistyösuhde ja olimme varsin onnellisia. Tai ainakin uskoin niin.

Eräänä aamuna, muutama päivä ennen lukukauden päättymistä, selasin ohimennen Wilmaa ennen töihin lähtöä. Lähetin oppilaalle vastauksen poissaoloilmoitukseen kokeesta ja menin pakkaamaan työreppuni. Palatessani pädin ääreen ruutu oli pimeä. Pädini ei reagoinut elvytykseen. Ruudulle ilmestyi lopulta vain hopeinen omena. Viikonlopun pädi vietti virtajohdossa, saamieni ohjeiden mukaisesti, ja salamoi toisinaan. Olin aivan hukassa. Olin jo niin tottunut siihen, että pädi oli aina käden ulottuvilla. Odotin sen virkoavan hetkenä minä hyvänsä. Olihan minulle näin luvattu tapahtuvan. Ei vironnut vempain. Kun se irrotettiin, johdoista, se kertoi akkunsa olevan tyhjä. Murhemielin vein laitteen rehtorille, joka lupasi toimittaa laitteen huoltoon. Lainapädin sain, mutta emme oikein ystävystyneet...

Tieto pädini lopullisesta poismenosta tuli rehtorin sähköpostilla, jossa kerrottiin minua odottavan upouuden iPadin. Ristiriitaisin tuntein hain uuden kaverini ja kilttihän tämä on ollut. Tosin tuntuu painavammalta kuin entinen, mutta toimii. Toivon, että toimii jatkossakin ja saamme tehdä paljon asioita yhdessä. Otan tulevan lukuvuoden haasteet vastaan yhdessä tuliterän Ipadini kanssa!